Postdoc-tutkimus
Valmistelen parhaillaan väitöskirjan jälkeistä tutkimusta otsikolla ”Taming the Poisonous Dragon. Buddhist Metaphors, Allegories and Imagery in Wang Wei’s Poetry”. Tarkoitus on kirjoittaa englanninkielinen monografia, jossa erittelen ja analysoin tapoja, joilla Tang- kauden runoilija Wang Wei (701-761) hyödyntää buddhalaista kuvastoa ja metaforiikkaa runoudessaan. Päätutkimuskysymykseni on, mistä Wang buddhalaisen kuvastonsa ammentaa ja miten hän sitä runoudessaan soveltaa. Tutkimuksen lopuksi pohdin myös runoutta keinona levittää buddhalaista oppia Tang-dynastian (618–907) aikaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa.
Buddhalaisuuden saapuminen Kiinaan Han-dynastian jälkimmäisellä puoliskolla (länsimaisen ajanlaskun mukaan ensimmäisellä vuosisadalla jaa.) on yksi uskontojen historian merkittävimmistä tapahtumista. Kokonainen uusi uskonto kehittyneine filosofioineen, rituaaleineen ja kirjallisine kaanoneineen saapui Kiinan, jossa oli jo oma pitkäikäinen ja rikas uskonnolls-filosofinen perinteensä. Seuraavien vuosisatojen mittaan buddhalaisuus levisi kaikkiin yhteiskunnan kerrostumiin, kypsyi ja kiinalaistui. Tang- dynastiaa pidetään yleisesti sekä Kiinan buddhalaisuuden että kiinalaisen runouden kultakautena. Tuona aikana buddhalaisuudesta tuli kiinalaisen oppineiston keskuudessa valtavirtaa. Sen myötä maassa syntyi kokonaan uusi kirjallinen ilmiö, jota voi kutsua ”kiinalaiseksi buddhalaiseksi runoudeksi”. Tämä uusi kirjallisuusmuoto ammentaa sekä intialaisesta mahajanabuddhalaisesta filosofiasta että Kiinan sekulaarin runouden perinteestä.
Nähdäkseni merkittävin Tang-kauden buddhalainen runoilija on Wang Wei, joka oli sekä tunnustettu kirjailija että ilmeisen vakaumuksellinen buddhalaisuuden harjoittaja. Wang kirjoitti lukuisia runoja, joissa kuvaa vierailujaan buddhalaisissa temppeleissä, tapaamisiaan buddhalaisten mestareitten ja munkkien kanssa sekä omia meditaatiokokemuksiaan.
Näiden lisäksi Wang kirjoitti myös filosofisesti orientoituneita runoja, joiden kuvasto ja metaforiikka ammentavat suoraan buddhalaisista sutrista ja muista kanonisista teksteistä. Esimerkiksi nirvanaa ei buddhalaisissa kirjoituksissa perinteisesti kuvata suoraan vaan kielikuvien ja allegorioitten kautta, mistä Lootussutra on kirjallisesti merkittävin esimerkki. Wang ilmiselvästi tunsi buddhalaisen tekstuaalisen perinnön läpikotaisin ja hyödynsi runsaasti buddhalaisista teksteistä ottamiaan käsitteitä ja kielikuvia omassa runoudessaan. Hän ei kuitenkaan vain pinnallisesti kopioinut näitä elementtejä säkeisiinsä vaan sovelsi niitä artistisesti ja loi niistä luontevan osan omaa poeettista todellisuuttaan. Postdoc-tutkimuksessani keskityn modernin kirjallisuustieteen työkalujen avulla analysoimaan tapoja, joilla Wang tätä projektia runoudessaan toteuttaa. Kartoitan lähteitä, joista Wang buddhalaisia runokuviaan poimii, ja sitä, miten hän niitä runoudessaan soveltaa ja millaisia päämääriä hän näin mahdollisesti täten pyrkii saavuttamaan. Tällaisten kysymysten kautta pääsen käsiksi niihin poeettisiin strategioihin ja filosofisiin teemoihin, jotka määrittävät Wangin tuotannon painavinta osaa.
Vaikka buddhalaisuuden vaikutus Tang-kauden runouteen on yleisesti tunnustettu, tällaista yksityiskohtaisempaa tutkimusta aiheesta ei ole toistaiseksi tehty. Postdoc-tutkimukseni paikkaa siis merkittävää aukkoa klassisen kiinalaisen runouden tutkimuksen kentällä.
