Olen kirjailija, suomentaja, tutkija ja opettaja. Olen julkaissut neljä esseekokoelmaa, matkakirjan, runokirjan, novellikokoelman ja kirjeenvaihtokirjan Matti Mäkelän kanssa. Esseissäni olen käsitellyt muun muassa luonnon merkitystä, kirjallisuuden ilmiöitä, aasialaisia kulttuureja, tietoisuuden mysteeriä, runouden olemusta sekä kuvannut matkojani Lähi-idässä, Intiassa ja Himalajalla. Matkakirjassani Lohikäärmeen päivät (2014) kuvaan elämääni Shanghaissa, jossa asuin vajaan vuoden. Novellikokoelmassani Täydellinen myrsky käsittelen muun muassa parisuhteen problematiikkaa, ihmisen yksinäisyyttä ja pyrkimystä etsiä merkitystä olemassaololleen. Lisäksi olen suomentanut Nanao Sasakin runoutta, Gary Snyderin runoutta ja esseistiikkaa sekä Sunzin Sodankäynnin taidon, kiinalaisia zentekstejä ja klassista kiinalaista runoutta.
Olen myös kirjoittanut elämäni aika kirjallisuuskritiikkejä Parnassoon, Aamulehteen ja Helsingin Sanomiin. Voi siis sanoa, että olen kirjallisuuden paatunut sekakäyttäjä.

Vuonna 2024 väittelin tohtoriksi Tampereen yliopistosta pääaineenani yleinen kirjallisuustiede. Väitöskirjani käsittelee ihmisen ja luonnon suhdetta klassisessa kiinalaisessa luontorunoudessa.
Osittain väitöskirjani pohjalta kirjoitin teoksen Kuunkajoa lootuslammella (2025), joka esittelee kiinalaisen kirjallisuuden historiaa Shijingistä eli Laulujen kirjasta (koottu n. 600 eaa.) aina 2000-luvun satiirisiin romaaneihin saakka eli yli 2500 vuoden aikajänteellä.
Viime vuosina olen opettanut kirjallisuustieteellisiä kursseja Tampereen, Helsingin ja Kaarlen yliopistossa (Praha). Tärkeimpiä tutkimusintrssejäni ovat kiinalainen kirjallisuus, luontorunous, ekokritiikki ja metaforateoriat.

Asuin Kiinassa kahteen otteeseen vuosina 2012–2014 ja 2014–2017 ja opiskelin kiinan kieltä klassista kiinaa ja kiinalaista kulttuurihistoriaa Shanghaissa, Nanjingissa ja Pekingissä. Vuoden 2018 asuin Taiwanissa maan ulkoministeriön stipendiaattina aloittelemassa väitöskirjaprojektiani.

Kiinalaisesta kulttuurista ja kirjallisuudesta on siis tullut kohtaloni, mistä en valita. Viimeisen parin tuhannen vuoden aikana merkittävä osa maailman parhaista runoilijoista on ollut kiinalaisia. Jaksan edelleen innostua Tao Qianin, Du Fun, Li Bain ja erityisesti Wang Wein säkeistä.
Kiinalainen nimeni on孫空山 eli Sun Kongshan. Sukunimen Sun otin vaimoltani ja etunimen Kongshan (”Tyhjä vuori”) eräästä Wang Wein runosta. Ilmauksella on myös filosofinen ulottuvuutensa: vaikka vuori olisi kuinka vaikuttava ja jylhä tahansa, mahajanabuddhalaisen metafysiikan mukaan sekin on viime kädessä silkkaa tyhjyyttä.

Yksi itselleni tärkeimmistä länsimaisista kirjailijoista on amerikkalainen runoilija-esseisti Gary Snyder (s. 1930), jolta olen suomentanut kaksi teosta. Esseekokoelman Erämaan opetus (1990, suom. 2010) mielestäni tärkein moderni luontokirja, jonka sivuilta löydän aina jotakin uutta ja avartavaa. Snyderin runollinen testamentti Tämä hetki (2016, suom. 2024) sisältää muun muassa edesmenneelle vaimolleen kirjoitetun ”Mene nyt” -runon, joka on riipaiseva kuvaus irti päästämisen rituaalista.
Tapasin Snyderin kesällä 2014 hänen Kitkitdizze-kodissaan Sierra Nevadan juurella. Kokemus oli yksinkertaisesti ikimuistoinen, ja kuvaan sitä laveammin esseekokoelmassani Yö Kitkitdizzessä (2019).

Kirjallisuuden lisäksi olen innokas klassisen musiikin harrastaja ja käyn mielelläni sinfoniaorkestereiden konserteissa ja oopperassa. Olisi vaikea kuvitella elämääni ilman Bachin konserttoja, Mozartin oopperoita, Beethovenin sinfonioita ja Schubertin liedejä. Jos shanshui-runous on Kiinan suurin lahja ihmiskunnalle, länsimaiden vastaava on ehdottomasti klassinen musiikki.

Promokuva - Kuvan ottaja: Sami Reivinen

Tero Taishanilla - Kuvan ottaja: Dominik Michoński

Kitkidizzessä kesällä 2014 – Kuvan ottaja: Joakim Suvanto